
Zirkoniumoksidihiomalevyn PM sintratut osat
Zirkoniumoksidia käytetään erilaisissa sovelluksissa sen mekaanisen lujuuden, valonläpäisevyyden, taitekertoimen ja vastaavien vuoksi. Viime vuosina elektronisten laitteiden, biomateriaalien ja liukuosien toimintojen edelleen parantamiseksi vaaditaan korkean lujuuden ja hydrotermisen hajoamiskestävyyden lisäksi myös suurempaa sitkeyttä.
Tuotteen esittely
|
Zirkoniumoksidihiomalevy PM sintratut osat |
||||||||
|
Tuote |
Materiaali |
Tuotantoprosessi |
Sintrauslämpötila |
Muotti |
Mukautettu |
|||
|
Zirkoniumoksidihiomalaikan jauhemetallurgia |
Zirkonia |
Jauhemetallurginen puristus |
1380 astetta |
Mukautettava |
Joo |
|||
|
Käytettävissä olevat materiaalit |
Vähähiilinen ruostumaton teräs, titaaniseos (Ti, TC4), kupariseos, volframiseos, kovaseos, korkean lämpötilan seos (718, 713) |
|||||||
|
Tasaisuus |
Mittojen tarkkuus |
Tuotteen tiheys |
Ulkonäön hoito |
Sopiva paino |
||||
|
Karheus 1-5μm |
(±{{0}},1 prosenttia -±0,5 prosenttia ) |
7.{1}}.6g/CM³ |
Asiakkaan vaatimusten mukaan |
0.03g-400g) |
||||
Zirkoniumoksidia käytetään erilaisissa sovelluksissa sen mekaanisen lujuuden, valonläpäisevyyden, taitekertoimen ja vastaavien vuoksi. Viime vuosina elektronisten laitteiden, biomateriaalien ja liukuosien toimintojen edelleen parantamiseksi vaaditaan korkean lujuuden ja hydrotermisen hajoamiskestävyyden lisäksi myös suurempaa sitkeyttä.
Patenttijulkaisussa esitetään menetelmä zirkoniumoksidisintratun kappaleen valmistamiseksi, jossa {{0}} painoprosenttia 2- 4 mooliprosenttia y2o3:a stabilointiaineena ja zro2-mikrojauhetta, jonka hiukkaskoko on 0,05 μm tai vähemmän sekoitetun jauheen saamiseksi, granuloi sitten sekoitettu jauhe ja muotoile saatu rakeistettu jauhe ja muodosta sitten saatu muottikappale Esisintraus normaalipaineessa suhteelliseen tiheyteen 96-98 prosenttia, jota seuraa kuuma hydrostaattinen painekäsittely alle 1480 asteen lämpötilassa. Patenttikirjallisuudessa on yritetty saada erittäin sitkeä zirkoniumoksidisintrattu kappale käyttämällä mikrohalkeamien vahvistusmekanismia. Erityisesti sintrattuun kappaleeseen yritettiin lisätä suurempia halkeamia suljettujen huokosten muodossa, jotka tehtiin alkuperäisen vaurion lähteen kokoa pienemmiksi alistamalla suljetut huokoset hydrostaattiselle paineelle (lonkka) ja muodostamalla mikroskooppisia Due halkeaman vahvistusmekanismin vioista saadaan suurella sitkeydellä sintrattua zirkoniahiomalevyä.
Tekniset toteutuselementit
1. Keksinnön avulla ratkaistava ongelma
Patenttiasiakirjan valmistusmenetelmässä on kuitenkin ongelma, että on monimutkaista ja vaikeaa hallita kahden jauheen hiukkaskokoja. Ongelmana on myös se, että lonkkasintrauksen monipuolisuus on alhainen.
Esillä oleva keksintö tehtiin seuraavia ongelmia silmällä pitäen, ja esillä olevan keksinnön tavoitteena on saada aikaan zirkoniumoksidijauhe, josta voidaan helposti saada erittäin sitkeä sintrattu zirkoniumoksidikappale. Toinen tavoite on saada aikaan zirkoniumoksidilla sintrattu kappale, jolla on korkea sitkeys. Sen tavoitteena on myös tarjota menetelmä zirkoniumoksidisintratun kappaleen valmistamiseksi.
Ratkaisu ongelmaan
Tiedetään, että yleensä mitä pienempi määrä stabilointiainetta, sitä suurempi on monokliinisen faasin osuus zirkoniumoksidisintratussa kappaleessa. Niiden joukossa suuri monokliinisen vaiheen osuus tarkoittaa, että tetragonaalisesta vaiheesta monokliiniseen vaiheeseen on monia siirtymiä. Myös kun tilavuus muuttuu siirtyessä tetragonaalisesta faasista monokliiniseen faasiin, zirkoniumoksidisintrattuun kappaleeseen syntyy halkeamia. Siksi tunnetussa tekniikassa, mitä tulee stabilointiaineen määrään, esimerkiksi käytettäessä y2o3:a, stabilointiaineen pitoisuus on noin 3.0 mol-prosenttia. Tällä tavalla tunnetussa tekniikassa, jos mikrohalkeamien käytön vahvistamismekanismia ei ole tutkittu, sisällytetään yleensä suhteellisen suuri määrä stabilointiainetta (sisältää noin 3{7}} mooliprosenttia).
Toisaalta esillä olevan keksinnön keksijät havaitsivat, että yllättäen asettamalla zirkoniumoksidisintratun kappaleen kidefaasin sisältämän monokliinisen faasin suhteeksi {{0}},2 prosentista 5 prosenttiin , saatu zirkoniumoksidisintrattu kappale voidaan valmistaa Halkeamia ei ole helppo syntyä ja mikrohalkeamia on helppo muodostaa, jotta sitkeys voidaan parantaa mikrohalkeamien vahvistusmekanismin avulla. Lisäksi on myös havaittu, että monokliinisen faasin suhteen pitämiseksi alueella 0,2 % - 5 %, on edullista sisällyttää stabilointiaine tietyllä alueella, joka on pienempi kuin tekniikan taso.
On huomattava, että koska mikrohalkeamien vahvistusmekanismi on perinteisesti tunnettu mekanismi, sen yksityiskohtainen kuvaus jätetään tässä pois.
Monokliinisen faasin osuutta zirkoniumoksidissa sintratussa kappaleessa on vaikea kontrolloida hyvin vain stabilointiaineen määrällä.
Intensiivisen tutkimuksen tuloksena esillä olevat keksijät ovat havainneet, että yllättäen pitämällä zirkoniumoksidijauheen sisältämän stabilointiaineen määrä tietyllä alueella ja pitämällä huokosjakauma tietyllä alueella, on mahdollista monokliininen faasi, joka sisältyy zirkoniumoksidijauhetta sintraamalla saadun sintratun kappaleen kidefaasiin, voidaan helposti pitää 0,2 prosentissa tai enemmän ja 5 prosentissa tai vähemmän.
2. Ratkaisu ongelmaan
Tiedetään, että yleensä mitä pienempi määrä stabilointiainetta, sitä suurempi on monokliinisen faasin osuus zirkoniumoksidisintratussa kappaleessa. Niiden joukossa suuri monokliinisen vaiheen osuus tarkoittaa, että tetragonaalisesta vaiheesta monokliiniseen vaiheeseen on monia siirtymiä. Myös kun tilavuus muuttuu siirtyessä tetragonaalisesta faasista monokliiniseen faasiin, zirkoniumoksidisintrattuun kappaleeseen syntyy halkeamia. Siksi tunnetussa tekniikassa, mitä tulee stabilointiaineen määrään, esimerkiksi käytettäessä y2o3:a, stabilointiaineen pitoisuus on noin 3.0 mol-prosenttia. Tällä tavalla tunnetussa tekniikassa, jos mikrohalkeamien käytön vahvistamismekanismia ei ole tutkittu, sisällytetään yleensä suhteellisen suuri määrä stabilointiainetta (sisältää noin 3{7}} mooliprosenttia).
Toisaalta esillä olevan keksinnön keksijät havaitsivat, että yllättäen asettamalla zirkoniumoksidisintratun kappaleen kidefaasin sisältämän monokliinisen faasin suhteeksi {{0}},2 prosentista 5 prosenttiin , saatu zirkoniumoksidisintrattu kappale voidaan valmistaa Halkeamia ei ole helppo syntyä ja mikrohalkeamia on helppo muodostaa, jotta sitkeys voidaan parantaa mikrohalkeamien vahvistusmekanismin avulla. Lisäksi on myös havaittu, että monokliinisen faasin suhteen pitämiseksi alueella 0,2 % - 5 %, on edullista sisällyttää stabilointiaine tietyllä alueella, joka on pienempi kuin tekniikan taso.
On huomattava, että koska mikrohalkeamien vahvistusmekanismi on perinteisesti tunnettu mekanismi, sen yksityiskohtainen kuvaus jätetään tässä pois.
Monokliinisen faasin osuutta zirkoniumoksidissa sintratussa kappaleessa on vaikea kontrolloida hyvin vain stabilointiaineen määrällä.
Intensiivisen tutkimuksen tuloksena esillä olevat keksijät ovat havainneet, että yllättäen pitämällä zirkoniumoksidijauheen sisältämän stabilointiaineen määrä tietyllä alueella ja pitämällä huokosjakauma tietyllä alueella, on mahdollista monokliininen faasi, joka sisältyy zirkoniumoksidijauhetta sintraamalla saadun sintratun kappaleen kidefaasiin, voidaan helposti pitää 0,2 prosentissa tai enemmän ja 5 prosentissa tai vähemmän.
Metallin ruiskupuristusprosessi

Havaintojärjestelmät


Lähetä kysely









